Rakkaudesta lajiin: Kerran vuodessa

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kerran vuodessa

Noin viikko takaperin päästettiin ponit lomailemaan kesälaitumille. Vaikka välillä onkin tuskaa rashata niitä talliin ja takaisin yhteensä lähemmäs 5km aina kun lähtee ajamaan, on se ilo niissä sen arvosta! Nyt siis muutamat kuvat pikku kullannuppusista, jotka vielä anakin ovat antaneet kiinni..

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...: Mikä lotan blogi osote on?; 7. heinäkuuta 2013 klo 10.24

Lähetä kommentti

Meistä

Nordanåkers Maxos -03

Nimihirviö, tutummin "Mini". Mini tuli meille Ruotsista vuonna 2008. Päälleppäin Mini näyttää jokaisen pikkutytön unelmaponilta, mutta suloisen ulkokuoren alle piileytyy niin suuri persoona ja riiviö, että Minin kanssa ollaan ongelmissa oltu kerran jos toisenkin. Mini on kuitenkin antanut niin paljon ja on urhea herra, Mini on opettanut onnistumisen ilon.

Kiikku's Neon -08

"Nelli". Nelli saatiin sen ollessa puolivuotias, joululahjaksi vuonna 2008. Kun saatiin Nelli, en olisi ikinä voinut kuvitella mitä olikaan edessä. Niin paljon turhautumisia, ajatuksia luovuttamisesta, kun tuntuu ettei olla menty eteenpäin. Nellin raviura näyttää ruusuiselta päältäpäin, mutta se on kovan työn, kirjaimellisesti veren, hien ja kyyneleiden tulos. Nelli on poni jota mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan, mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka hyviä ystäviä ihminen ja poni voivat olla.

Heta -96

Ja sitten minä. Lyhyesti sanottuna olen "17-vuotias lähihoitajaopiskelija Lahdesta", näin itseäni yleensä kuvailen jos helpolla tahdon päästä. Hevoset ja raviurheilu ovat olleet läsnä koko vasta alkutaipaleilla olevan elämäni. En tiedä voiko tätä enää harrastukseksi kutsua, tämä on jotain niin paljon enemmän. Heppailun ja tosiaan tuon opiskelun lisäksi elän elämääni täysillä, nauran ja hymyilen niin että suupieliin ja vatsaan sattuu, rakastan Eppu Normaalia, rakastan myös perhettäni, kavereitani ja poikaystävääni.