Joulukuun ensimmäinen

.. Ja minä olen täällä taas! Harmittaa, kun olen niin aikaansaamaton ja tämä blogi tuppaa aina jäämään taka-alalle vaikka aikaa kirjoittelulle olisikin, nyt jonkinlaista motivaatioita pitäisi vaan saada! 5-v mestaruushan ajettiin reilu kuukaus sitten, suurinosa varmaan tietääkin miten meidän kävi, joten annan pienen jutunpätkäisen jonka kirjoititn Suomen Russ-ponien ystävien lehdelle- sekä kuvien puhua puolestaan :) Tästä tämä taas lähtee! 5-v mestaruus 2013 Ikäluokkakilpailut ovat jokaiselle poninomistajalle yhtä tärkeä päämäärä, kuin hevostenkin omistajille. Siksi, kun kauden tärkeimmässä kilpailussa päästään parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, ei mitkään superlatiivit riitä kuvaamaan sitä tunnetta. Nelliä valmennettiin koko kausi tietäen mihin pyritään, silti kun oli aika ilmoittaa se mestaruuteen tuli tunne, että eihän me olla valmiita. Eihän sitä ole laiteltu niin paljon kuin voisi, hiitilläkin ollaan käyty vaan muutaman kerran, "muut ponit on kuitenkin paremmassa kunnossa". Oli vain ajateltava että, kokemusta ainakin, jossei mitään muuta. Listoja katsellessa heräsi toivo, että jos Nelli tekee tavanomaisen puhtaan suorituksen, niin kai se kolmensakkiin saataisiin, ja siihen oltaisiin supertyytyväisiä! Meillä oli Nellin kanssa uusi tilanne edessä, kaksi starttia samalla viikolla. Se oli iskän idea, eli olisin voinut syyttää sitä jos se ei olisikaan piristänyt Nelliä. Välistartissa mentiin kovaa-siis kärkiporukka tietenkin kun avoimesta autolähdöstä oli kyse, mutta niin myös Nellikin! Pieni toivonkipinä siis kasvoi, varsinkin kun huomasi kuinka hyvässä kunnossa poni olikaan kun täysissä voimissa paineli maaliin. Mä oon vähän semmonen jännittäjä, joka tietenkin heijastuu poniin joka mut tuntee paremmin kuin kukaan, ja jonka kanssa usein kahdestaan tätä hommaa tehdään. Niin olin myös nyt. Onneksi mulla on aina apukädet mukana starttitilanteissa, omat kädet tärisee senverta että valjaat tuskin pysyisivät päällä kun katoksilta lähdetään. Nelli oli hyvä, oma itsensä lämmittelyssä. Silti tokaisin pikkusiskolleni vielä lämpän jälkeen kävelytyksissä että saa nähdä kuinka meidän käy, aikamoista lillua oli rata. Matkaan lähdettiin radalta 4. Oon aina tiennyt että Nelli on nopea lähtijä, mutta kyllä siinä muutama metri meni ihmetellessä, että mitä tää poni tekee, kun se repäisee heti lähtöautoon kiinni ja 20m keulan. Kun itseni sain herätettyä, että kärjessä ollaan niin tajusin antaa Nellille muutaman muistutuksen ettei nyt jäädä ainakaan kavereita oottelemaan. Mutta muuten Nelli juoksi ihan omasta ilostaan juosta-omasta ilostaan saapua ensimmäisenä maaliin, himmaillen ja silti 30m eromatkalla. Tuuletin ja päästin muutaman onnenkyyneleen. Olin niin ylpeä Nellistä, ja sitä miten yhdessä ollaan tehty haaveesta, joka eli jo silloin kun Nelli puolivuotiaana saatiin, todellisinta totta. Vaikka mulla on paljon hienoja kokemuksia tähänastiselta elämäntaipaleeltani, tämä 5-v mestaruuden voitto, uudella suomenennätysajalla oli kyllä varmasti yksi hienoimmista, ja tunnerikkaimmista. Nelli kuitenkin on, ihan oikeasti, maailman paras ystävä.

Nelli Mikkelissä ja Teivossa!

Moikka taas tän pikku hiljaisuuden jälkeen! Oon matkalla Kouvolaan 5v mestaruuteen tosi hyvillä fiiliksillä, mutta ei mennä vielä aikamme edelle. Mikkelin poniravit eivät menneet Nellin osalta ihan putkeen. Matkaan lähdettiin ihan tyytyväisin mielin, mutta startissa Nelli ei ollutkaan ihan normaali. Nelli lähti pitkältä 180m takamatkalta, ja yleensä se lähtee ripeästi matkaan, nyt ei. Se jäi sinne taka-alalle, erikoisemmin laukkoja ei tullut mutta eipä vauhtia muutenkaan. Kävi mielessä että näinköhän jalat menneet. Tähänkään päivään mennessä ei olla saatu selville mikä tuli, ehkä ponille ei vain sopinut kurarata, onhan monté kuitenkaan raskaampaa nuoren ponin jaloille. Mutta päätettiin jättää taas montéhommat muille, koitetaan sitten joskus uudestaa! Teivoon ilmoitettiin Nelli monien hyvien hiittien jälkeen ja meno tuntui tosi hyvältä. Sarjahan oli tosiaan avoin. Päätettiin ilmoittaa siihen, että saataisiin vähän rutiinia kilpatouhuun ja Nelli vähän piristyisi kun starttiväliä taas kertyi. Mua ei oikeen ees jännittänyt, vaikka ainahan voittoon pyritään niin tässä tiesin että ei Nellin skilssit vielä riitä tälläsen lähdön voittoon. Lämmittelyssä Nelli oli tosi hyvä, vaikka kovia poneja meni ja tuli niin Nelli ei hermoillut, vaan keskittyi omaan suoritukseen. Varikkoalueella oli tosi kiva kävelytellä, ponia ilman hokkikenkiä jäällä. Niin tai näin lähdettiin matkaan radalta 3., olin ihan varma että Nelli laukkaa alkuun, sillä kun on talana yrittää liian kovaa ja sitten tulee pomppua. Nelli lähtikin ravilla ja ravia tulikin koko matka lukuunottamatta yhtä laukkaa etusuoralla! Olin ihan suurta hymyä kun maaliin tultiin, poni tuntui niin hyvältä. Varikkoalueella en muistanut kuunnella tuloksia. Joten tuli täytenä yllätyksenä kun päästiin valjastushalliin ja Lotta kertoi Nellin menneen 59,3?! Oli ihan käsittämätön fiilis kun sen sain itelleni taottua että se oma pallo juoksi ensimmäisenä suomessa syntyneenä tammana alle 2min. Toivotaan että sama kipinä on tänäänkin päällä! Kuvia mulla ei oo ku Mikkelistä, iskä kun unohti kameran Teivossa.

Mikkelin poniravit-Mini

Moikkamoi ja jälleen, hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Muistuttelisin teitä laittamaan kommenttia mimmoista postausta ois kiva nähdä :) Nyt asiaan, eli niihin sunnuntaisiin poniraveihin, laitellaan vaikka näinpäin, tulee hyvät uutiset ennen huonoja. Nellin ja Lotan starttaillessa jäi vastuu Minipallosta mulle, Miniä on aina niin ihana ajaa kun ei oikeastaan ole minkäänlaisia odotuksia, toiveita vain hyväksytystä startista, eli automatkat eivät kulu tavalliseen tapaan jumalattomasti jännittäessä. Minillähän on ollut nyt aivan uusi treenimuoto-laukkuutus. Ajetaan Minillä siis käytännössä pelkkää laukkaa, Minin kanssa kun on niin monia juttuja kokeiltu eikä mikään tunnu tepsivän niin tää oli ihan uusi idea. Mini lämmitti yllättävän hyvin, ravia tuli kyllä hienosti. Lämmitettiin entisen tallikaverin Lilly Lingontuvan kanssa, oli kiva kun oli kaveri jonka kanssa vaihella paikkoja ja mennä rinnakkain. Seisotin Miniä melkein 30min, kunnes havahduin että seison yksin ponin kanssa katoksilla ja kaikki irtipäästäjät ovat jossain ja kuulutus käy "5 minuuttia ponilähdön 6 esittelyyn". Pikku paniikkihan siin meinas iskeä, kun Mini tosiaan alkaa aina hyppimään ja pakittelemaan irtipäästäessä. Äkkiä kipitin hakemaan ekan puolitutun ponitytön päästämään mut, kiitos hänelle! Äkkiä kipitin kokoontumisrinkiin, jonne ei todellisuudessa olisi ollut niin kiire kun lämmittelijöitä oli vielä radalla. Mini lähti 60m pakilta, ja alussa tuntui että eihän tästä tule mitään ja vikaksi jäädään pomppimaan. Mutta niin Mini askel askeleelta kuroi välimatkaa kiinni, ja takasuoralla ohiteltiin paljon poneja. Tein kuitenkin virheen, kun ajoin itseni lähes pussiin (niin, ajatella, ponilähdössä pussissa) joten se vei kyllä aikaa! Mutta kun loppusuoralle päästiin, käänsin Miniä kolmannelle ja se ohitti loppumetreillä kai 3 ponia ja oli hyvin 5! Ravi ei ollut vieläkään priimaa eikä aikakaan ollut kovin hyvä, mutta päätin syyttää siitä vain fläppikenkiä ja hirveetä rataa, ne kun eivät olleet paras yhdistelmä. Hyvä Mini, se kyllä yllättää :)

Nelli Forssan poniraveissa!

Heippa ja ihanaa sunnuntaiaamua kaikille! Me istutaan juuri pikkusiskojen kanssa takapenkillä ku sillit suolassa, koppi on perässä ja auton nokka kohti Mikkelin poniraveja. Nyt palataan pikkusen ajassa taaksepäin, Forssan poniraveihin, jonne me lähdettiin Nellin kanssa. Nelli lähti matkaan 100m pakilta, Nellillä ei ole ollutkaan pitkään aikaan noin suurta takamatkaa. Oltiin iskän kanssa kahdestaan liikkeellä ja mua kieltämättä vähä jännitti ku yleensä on apujoukkoja enemmän. Nelli kuitenkin käyttäyty yllättävän järkevästi, kaipa se siitä vähän aikuistuu! Lämmitys oli tavallista parempi, meno oli reipasta mutta semmonen ylimääräinen sähellys oli vähällä. Kävelytysaikaa oli reilusti, lähemmäs 40min, mutta eipä se haitannut. Voltista Nelli lähti tavalliseen tapaan; Tosi hyvin. Se kiri tasasta tahtia, mutta paalulta lähtenyt oli saanut liian suuren eron kiinni kurottavaksi. Loppusuoralla tosin näytti että vielä ohi mentäsiin, mutta Nelli ottikin ihan possulaukan, hienosti pitäen silti toiseksi. En meinannu uskoa korviani kun kuulin ajan: 2.02,6ke?! Huima ennätyksen parannus ja hyvällä tyylillä. Nyt siis montéstarttiin, pitäkää peukut pystyssä :)

Uusi perheenjäsen

...tai no, uusi ja "uusi", kuitenkin tämä herra putkahti jo toukokuussa maailmaan hurmaamaan kaikki. Kyseessä on siis meidän I.P.Vivianin kolmas taidonnäyte, ja isäksi valittiin Sörkän Sälli! Hän on siis tuttujen kesken Sälli, mutta ristimänimeksi tuli Salaperäinen. Sälli on aivan ihana pienimies, mä oon ihan hullaantunut siitä. Lähdettiin toukokuussa katsomaan sitä noin puolituntia sen syntymän jälkeen, ja en kyllä tiedä voiko suloisempaa näkyä olla kuin pieni vastasyntynyt varsa ja huolehtivainen emä sen rinnalla. Pian saadaan Sälli laitumilta takas talliin, en tiedä kuinka innoissaan muut ovat oripojasta suurella luonteella varustettuna, mutta mä odottelen tuota sydämenvalloittajaa jo kovin :) Vielä muutamat kovat (pari kk vanhoja), ja Sällin nimikkobiisi!

Mini suuren maailman meinigissä!

Heippa ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Enää mutamat startit kirjoitustauolta on käymättä läpi ja sitten ollaan taas "tässä päivässä" :) Nyt on vuorossa siis Minin Solvallan startti! Saatiin hirveesti kyselyitä että miksi me Mini tuonne ilmoitettiin-se oli selvästi lähtönsä hitain, ja muutenkin, miksi ilmoittaa tuon aikainen poni Pohjoismaidenmestaruuteen? Mini tosiaan lähti tuonne edustamaan Suomea, koska Minin lisäksi tuonne ei lähtenyt kuin yksi suomalaisponi. Meidän mielestä mahdollisuus itsestään päästä Solvallaan pienen herran kanssa oli hieno juttu, sijoituksesta viis! Matkat olivat menneet Minin kanssa superhienosti, onhan Mini tottunut maailmanmatkaaja. Ponilähtöön oli selvästi panostettu, monenlaisten kunnia-ja tavarapalkintojen kanssa kotiin tultin. Mä en itse ollut paikanpäällä lähtöä katsomassa, enkä sitä ole mistään nähnyt mutta Mini oli ampaissut hienosti johtavan perään mutta kun kovat alkoivat ensimmäisen 500m jälkeen puskemaan ohi meni pasmat ihan sekaisin eikä ravista tullut mitään. Kuitenkin maaliin tultiin uuden autoennätyksen kanssa, ja parhaana suomalaisena ;) Eikös ole se jo jotain? Mini sai kyllä EP-merkinnän, ihan aiheesta, kun se ravi tosiaan katosi kokonaan. Tyytyväisiä matkailijat olivat kotiin päästyään, Lotan mukaan oli ollut hieno kokemus! Kuvat ovat jälleen meidän iskän käsialaa.

Kouvolan poniravit-Mini

Minillä starttia pukkaa, mutta otetaan hetkeksi noin kuukausi takaperin olleisiin Kouvolan poniraveihin. Mä olin itse ohjaksissa siellä pitkästä, pitkästä aikaa, ja fiilis oli ihan huippu. Vaikkakin mua pikkusen jo hävettää ajella sillä ruipelolla kun kokoa löytyy nätisti sanoen. Mini oli lämmityksessä aika hyvä, ja se paineli aika hyväntyylistä ravia. Matka oli 1600m, joka useimmiten ei ole ollut Minille mitenkään erityisen hyvä, ja pakkiakin oli 100m. Mini lähti kuitenkin hyvin ja otti porukkaa tasaisenvarmasti kiinni. Mini kerkisi vikoille rahoille, aivan ennätyslukemia hipoen! Ja kuten iskäkin heti startin jälkeen sanoi-noin hyvää ravia se ei ollut mennyt aikoihin. Eli aivan supertyytyväisiä oltiin pieneen herraan, ja oli muuten hauskaa ajaa sillä, meijän kemiat kohtaa selvästi vieläkin. Ministä löytyi yksi kuva, kiitokset Moona Espolle!