Muita poneja vuosien varrelta

Moikka! Tosiaan jatkuvassa kuvien puuutteessa, ja kuitenkin mahottoman kirjoitushimon pauloissa tulin kirjottelemaan tällästä erilaisempaa postausta, eli 3 itselleni merkittävää ponia tässä huiman poniohjastajaurani aikana.

Ricky Simspon, Riki oli mun eka oma treenattava poni. Siihen aikaan tuntu hienolta, kun oli semmonen "oma" poni josta piti ottaa vastuuta. Muistan kun suurinpiirtein itkin äitille jossei Riki saanut sitä pakollista 5 kerran liikutusta viikossa, ja usein se oli viellä että eka ajolenkki, sitten kunnon harjaus ja eikun satula selkään ja kävelyttelemään selästä. Riki opetti mulle paljon poneista, ja olikin hyvä semmonen ensimmäinen poni. Sen kanssa sai olla tarkkana, ja silti vaikka kaiken panostuksensa antoi sen ravilla pitäminen oli joskus lähes mahdotonta. Rikillä ajoin yhteensä 3 starttia, joista vika oli kesällä 2010 kun se oli jo kaverilla treenissä. Riki oli silloin huippuhyvä kuudes, ja teki vikaan starttiinsa uuden ennätyksen. Olisi ollut kiva päästä vielä loppukesästä koittamaan oliko kyse vain ponin hyvästä päivästä, vai oliko poni oikeasti silloin elämänsä kunnossa? Riki oli hetken poissa Kiikusta, ja nyt se tuli takaisin, vaikka se ei ikinä mun oma ollutkaan, niin olin ihan hymy korvissa kun sitä ekaa kertaa pitkän tauon jälkeen taluttelin, ihan mahtipappa!

Ruoholan Tähti. Tirri oli mun kaverin poni vielä 2010 syksyllä. Ajoin Tirrillä kilpaa vuoden 2009, hienoin tuloksin. Sofilla ei ollut vielä silloin korttia, joten mä ajoin Tirriä ja treenattiin sitä Sofin kanssa yhdessä. Tirrillä alotettiin aika nollasta, ennätys tais olla jotain 3.20 paikkeilla, siitä sitten syksyyn mennessä oli ennätys 2.58. Tirrillä ajoin kaikki startit rahoille, ja mahtui mukaan vielä 2 voittoa ja 1 kakkonen! Tirrin kanssa oli aina mukava lähteä ravireissuun, se oli niin toimiva ja helppo poni, sekä sen kanssa menestys oli silloin aika varmaa. Tirri on nyt uudessa kodissa, jossa sillä pyörä pyörii hyvin. Oon kyllä semmonen herkkis, syksyllä 2011 kun sen sitten näin en voinut kuin itkeä ja parkua ja poni kattoi että mikä tuol nyt on, niin paljon Tirri meille antoi! Oli mahtava tunne parhaan kaverin kanssa päästä voittajarinkiin ponin kanssa jota yhdessä pikkutytöistä asti kävitte ajamassa ja kamppailitte missä vaiheessa on puolväli ja toinen saa ottaa ohjat.

Kajsa Kavat. Iskä etti Kaisan yhelle meidän raviponikoululaiselle, joka innostui eka oikein kunnolla. Pian kuitenkin huomasin itse treenaavani ponia, niitten kahden oman lisäksi. Kaisa joutui eka b-ponilähtöön korkeutensa vuoksi, mutta pärjäsi sielläkin ihan hyvin. Shettislähtöön se saatiin sovitettua myöhemmin, silloinkin tuli rahasijoja, mutta ei sen kummempaa pärjäämistä. Kaisa oli oikein tyypillinen tamma, joskus oikea tuittu. Useimmiten se oli kuitenkin mukava ja tosi hyvä raviponi, koskaan sitä ei ihan huipuilleen saatu koska mulla ei tosiaan ollut aikaa reenata sitä niin ahkerasti kuin se olisi ansainnut. Nyt Kaisa asustelee pohjoisessa jossa se on päässyt näyttämään kuinka hyvä se oikeasti onkaan! Vaikka tietenkin harmittaa että Kaisa Kiikusta lähti, on silti hyvä, koska tiedän että ei meillä olisi aikaa ollut reenata sitä ja se olisi jäänyt ihan pullaponiksi.