Sunnuntaina oltiin Nellin kanssa 4-v mestaruudessa Forssassa. Uskoisin monien tietävän miten meillä kävi, mutta tie ei todellakaan ollut kivetön. Mulla ei ollut missään vaiheessa täysin selvää kannattaako Nelliä ilmoittaa sinne, koska se ei ollut erityisen hyvä edellisviikkoisella hiitillä.
Ajattelin kuitenkin että tuleepahan kokemusta, ja osallistutaan nyt kauden päätavoitteeseen.
Sunnuntaiaamuna sitten auto starttaili kohti Forssaan. Kun Forssan keskustan läpi ajeltiin, alkoi mun kädet tärräämään ja hyvä et sain mitää enää sanottua. Kaiken kruunasi kun nerokas pikkusiskoni oli jättänyt mun ajohousut iskän autoon joka sillä hetkellä majaili Helsinki-Vantaan lentokentällä.... Kävin pyytämässä autolähtöharjoitusta, koska oli kyseessä Nellin eka autolähtö, mutta ei sitä järjestetty. Lämmittelyssä Nelli oli tosi outo, pari ekaa kierrosta se vei mua kuin ei ois ennen radalla käyny tai toista hevosta nähny. Viimesimmällä se alko jo tuntumaan paremmalta. Kävelyttelin sitä jonkun 30min ennen lähtöä, jota seurasi monet hyppypomput sekä muut viihdykkeet ja varmistukset että kuski on täysin hereillä. Esittelyssä ja autontaakse kokoontuessa Nelli meni ihan ihme ravia, ja mun päässä pyöri vain että paljonkohan saisin sakkoa jos tästä pois kääntyisin. Lähtöauto kiihdytti, ja seuraava mitä tajusin olikin että oltiin etusuoralla...johdossa?! Pikaset hämmästelyt ja karkuun. Nelli kun saa oikeen vaihteen päälle, ei sitä tarvitse erityisemmin käskeä, pari kertaa näpäytin ettei jää venailemaan muita ja höpöttelin sille mukavia ("hyvä tyttö, just noin, prr prr hyvin menee"). Kun maaliin tultiin ensimmäisinä, ja vain yhden possulaukan kanssa olin ihan äimänä ja huomasin että poskilla oli kamalasti kyyneleitä. Äiti huuteli sieltä jo että laitetaankos loimea, ja uskaltauduttiin kokeilemaan. Niin polleana se sitten saapasteli kunniakierrokselle, vaikka perinteistä hölmöilyä siellä olikin ilmassa. En oikein tiedä olisiko kauden päätavoite paremmin mennä, suomenennätyskin uusittiin Nellin nimiin (2.09) Tämä raviurheilun huippuhetki tulee kyllä palaamaan useasti mieleen, varsinkin silloin kun mietin miksi teen tätä kun huomaan makaavani ojassa kun Nelli on säikähtänyt jotain ufoa, ts. Pyörää. Pilvenmäkeä ei voinut kun kiitellä lähdön järjestelyistä, ja että se ylipäätänsä järjestettiin vaikkei osallistujia ollutkaan kuin 6! Palkinnot oli tosi hyvät, ja niihin oli panostettu. Toivotaan, että muut radat ottaisivat mallia.. Kuia ei tällä kertaa ole kamalasti kun luottokuvaaja iskä oli työmatkalla, mutta onneks Lotta on hyvä hätävara.
4 kommenttia:
Onnea!!
onnea!
Onnea tosi paljon :)!
Kiitos kaikille! :)
Lähetä kommentti