Nellin kuntotreeni on jatkunut hyvissä merkeissä. Nelli on piristynyt paljon, ja semmosesta laiskottelusta ei oo tietoakaan. Ollaan otettu Nellin kanssa myös lumesta ilo irti, ja käyty siellä hangessakin. Tosin mulla vähän rohkeus loppu tohon hankikävelyyn sen jälkeen kun onnistuin ohjastamaan ponini suoraan ojaan siellä hangessa, heh. Nelli on muutenkin "aikuistunut" tässä kuntotreenin varrella, siitä on tullut paljon kärsivällisempi ja rauhallisempi! Otetaanko vaikka esimerkiksi se, että viime kengitys oli Nellin eka, kun ei tarvinnut antaa rauhoittavaa :D
Nellillä on myös ratsastettu nyt talvella reippaampia pätkiä. Lotta ratsasti sillä Onnin perässä, ja jos iskän kellotuksiin on luottamista, niin pallo helposti pisteli selästä sellasta 2.30 kyytiä, joka on mun mielestä aika jäätävä vauhti ponin ennätykseen, ja siihen nähden kuinka vähän sillä onkaan ratsastettu! Montésarjoja ootellessa, Lotta ainakin on ihan täpinöissään!
Äitikin uskaltautui Nellin ohjaksiin viime viikolla, luultavasti elämänsä viimeistä kertaa. Nelli oli kuulemma ottanut kokoaika ihme sätkyjä, käynyt ylikierroksilla, ei ollut kävellyt ja painanut ohjille..ei se mulla vaan? ;) Äiti myös totesi että saa olla hitusen hullu kun sitä ponia lähtee ajamaan..
Nellille katselin muutenkin tänään huhtikuun sarjoja. Muutamia ihan sopivia siellä oli, mutta en usko että uskaltaudutaan sitä liialliselle pakille ilmottelemaan. Turussa onneks oli sitten yks jossa Nelli ei joutuisi hirmuiselle pakille, 2.29/2 sek nousu. Jotenka ehkä asetetaan tavoitteet sinne! :)
Mini on myös ollut vain pelkällä kuntotreenillä, sarjojen puuttuessa. Musta tuntuu ettei me startata ennen kesää, huhtikuunkin sarjatarjonta Minille näytti sen verran onnettomalta.
Minin talvitreeniin on kuulunut niin vauhtiakin, kuin niitä vaarallisia tilanteitakin. Oltiin nimittäin muutama viikko sitten Minin kanssa rauhallisella sunnuntailenkillä, Mini oli mennyt hyvin koko matkan ja käännyttiin tallia kohti. Oon aina vähän omissa ajatuksissani kun ajan Miniä, se kun on aina vähän semmosella automaattivaihteella. Minin tapoihin kuuluu myös vetää kurvit suoriksi mitään väistelemättä, ja niin yhessä ysikympin mutkassa kun Mini laittaa kakkosvaihteen päälle ja kurvaa suoraan lumikinoksen päältä, joka on pakkasessa jäätynyt ja ponikärryt kun eivät ole mitkään painavimmat, voitteko jo arvata mitä tapahtui? No mähän sinkosin sieltä kärryiltä aika komeassa kaaressa, ja tömpsähdin siihen autotielle. Siinä mä sitten kaivelin puhelinta ja kattelin kun ponski lähtee aika rauhallista laukkaa pitkin maantietä. Mulle kävi sitten onneks aika tuuri, kun tallituttuja tuli vastaan ja koukkasivat mut kyytiin, ja käännyttiin takas kohti tallia. Mini oli kuulemma tullut heitä vastaan, ja toiminut suht järkevästi; Ottanut oikean reunan ja aivan pikkuhölkän (hyvin opetettu krhmm). Mini olikin jo saatu ennen tallia kiinni, ja lähdettiin sen kanssa uusintakierrokselle. Tällä hetkellä kyllä hymyilyttää pikkupallo vyörymässä pitkin Kiikuntien raittia, mutta silloin ei paljoa hymyilyttänyt. Onneks ei käynyt kuinkaan, ja heh kerranhan sieltä poninkärryiltä pois tullaan, ja mun onnekseni se oli Mini eikä Nelli!
Minillä on ravi ollut välillä parempaa ja välillä huonompaa. Otettiin sille taas putsi vasempaan takaseen käyttöön, se kun tuntuu taas vähän sitä vetävän. Täytyypi kattoa mitä sen kanssa keksii, ravi tuntuu tosin taas tasaantuvan sen putsin myötä, mutta vähän kummastuttaa että mikäköhän siinä vasemman takajalan polvessa oikein on, koska silloin kun se piikitettiin ja taivuteltiin niin syytä ei selvinnyt. Noh, ehkä se vain on vanhuudenraihnanen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti