Tosiaan, nyt on lomat lomailtu ja poneilla pistettiin "rähinät päälle"- kuten äiti tossa loppuviikosta alko hokemaan. Sarjtarjontaan olen katsonut silmällä pitäen, josko jotain tammikuulle olisi. Nellille ei ollut (vieläkään) ellen uskaltaudu ilmottamaan sitä 120m pakille...katsellaan katsellaan. Minillekkin oli pari kovaa pakkia, mutta uskoisin että joihinkin sen laitan. Minillä onkin vuoden vika spurtti tiedossa Teivossa (jos kyydinputetta tulee, niin mä vaikka kävelytän sen sinne) ja ootan sitä ihan superisti, koska oon koko vuoen venaillu sille sopiva autolähtöö ja nyt, vihdoinkin, semmoinen olisi tarjolla! :) Kuitenkin, palaillaan reenihommiin ja kuten mun tapoihin kuuluu niin kuvia ei ole...ellen jotain hömppää keksi koneen uumenista.
Minillä ajettiin 3 kertaa meijän loman aikana, Laura oli sitä ajanut ja poika oli kuulemma mennyt hyvin, ja ihme ja kumma jopa toiminut ja ravannut, vaikkei kärryillä ollutkaan tuttu kuski...alkaako laspi vihdoinkin aikuistumaan? Perjantaina Minillä olikin tiedossa jo aika peruslenkkiä Lotan kanssa, ravi oli ollut moitteetonta, vaikka etukenkä uupuu jälleen. Tänään Mini oli taas opetusponina raviponikoulussa, ja toimi hyvin, kuten kunnon lastenponin kuuluukin, vaikka osaa se jo ohjastajien kokemattomuudesta jotain irti ottaa, poika on nimittäin tajunnut ettei sen tarvikkaan juosta niin kovaa kun pikkuset ajelee!
Nelli viettikin saikkua koko loman, sillä oli tosiaan yskää ja kuumettakin oli monta peräkkäistä päivää yli 39 astetta. Onneksi Nelli on tästä jo täysin parantunut, ja päästään pitkästä aikaa ajelemaan. Perjantaina lähdin ajaamaan sitä joskus kello 16 jälkeen, ja oli kyllä niin ohjastajalle kuin ponillekkin taas niin outoa lähteä ihan hämärässä ajamaan, tuntui ettei näe ees eteensä! Poni varsinkin oli ihan hölmönä, kaikkialla oli jotain pelottavaa. Myös pihoille sytytetyt lyhdyt herättivät suurta pelkoa, mitälie laskeutuvia ufoja ne voivatkaan olla? Tänään ajettiin Nelli Nikin kanssa, neiti oli aika laiskalla tuulella, ja loppuun ravi meinasi huonontua. Oletan tämän kuitenkin johtuvan siitä, että (myös) Nellillä on etukenkä ihan viittävaille tippumassa! Kuitenkin, kaikesta Nellin pelleilystä huolimatta olin niin iloinen päästessäni sitä perjantaina ajamaan.. miten paljon viikon aikana voikaan kaivata tommosta junttipullaa?
Ps. Tulipa taas mieleen kuinka onnellinen oikeasti olenkaan omistaessani kaksi noin upeaa ponia, kun eräs tuttavani julkaisi facebookissa muistovideon kesällä menehtyneestä ponistaan. Vaikka joskus tuntuukin että kylmällä tai sateella ajaminen, tai ylipäätänsä sinne tallille lähteminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja ihan kamalta kun vaikka muut kaverit lähtevät leffaan (..katsomaan aamunkoin ykkösosaa jota en tietenkään odottanut kuin kuuta nousevaa parisen kuukautta, ja silti menin sinä päivänä kun se tuli ajamaan ponit) niin on se sanoinkuvaamaton fiilis kun omissa kätösissä valmennetut ponskit sitten joskus menestyvätkin, tai ei edes tarvitse menestyä, tekevät vaikka vaa hyvän juoksun.
kohta se talvi taas tulee.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti