Rakkaudesta lajiin

Meistä

Nordanåkers Maxos -03

Nimihirviö, tutummin "Mini". Mini tuli meille Ruotsista vuonna 2008. Päälleppäin Mini näyttää jokaisen pikkutytön unelmaponilta, mutta suloisen ulkokuoren alle piileytyy niin suuri persoona ja riiviö, että Minin kanssa ollaan ongelmissa oltu kerran jos toisenkin. Mini on kuitenkin antanut niin paljon ja on urhea herra, Mini on opettanut onnistumisen ilon.

Kiikku's Neon -08

"Nelli". Nelli saatiin sen ollessa puolivuotias, joululahjaksi vuonna 2008. Kun saatiin Nelli, en olisi ikinä voinut kuvitella mitä olikaan edessä. Niin paljon turhautumisia, ajatuksia luovuttamisesta, kun tuntuu ettei olla menty eteenpäin. Nellin raviura näyttää ruusuiselta päältäpäin, mutta se on kovan työn, kirjaimellisesti veren, hien ja kyyneleiden tulos. Nelli on poni jota mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan, mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka hyviä ystäviä ihminen ja poni voivat olla.

Heta -96

Ja sitten minä. Lyhyesti sanottuna olen "17-vuotias lähihoitajaopiskelija Lahdesta", näin itseäni yleensä kuvailen jos helpolla tahdon päästä. Hevoset ja raviurheilu ovat olleet läsnä koko vasta alkutaipaleilla olevan elämäni. En tiedä voiko tätä enää harrastukseksi kutsua, tämä on jotain niin paljon enemmän. Heppailun ja tosiaan tuon opiskelun lisäksi elän elämääni täysillä, nauran ja hymyilen niin että suupieliin ja vatsaan sattuu, rakastan Eppu Normaalia, rakastan myös perhettäni, kavereitani ja poikaystävääni.

perjantai 16. tammikuuta 2026

Ei kommentteja: