Mikkelin poniravit-Mini

Moikkamoi ja jälleen, hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Muistuttelisin teitä laittamaan kommenttia mimmoista postausta ois kiva nähdä :) Nyt asiaan, eli niihin sunnuntaisiin poniraveihin, laitellaan vaikka näinpäin, tulee hyvät uutiset ennen huonoja. Nellin ja Lotan starttaillessa jäi vastuu Minipallosta mulle, Miniä on aina niin ihana ajaa kun ei oikeastaan ole minkäänlaisia odotuksia, toiveita vain hyväksytystä startista, eli automatkat eivät kulu tavalliseen tapaan jumalattomasti jännittäessä. Minillähän on ollut nyt aivan uusi treenimuoto-laukkuutus. Ajetaan Minillä siis käytännössä pelkkää laukkaa, Minin kanssa kun on niin monia juttuja kokeiltu eikä mikään tunnu tepsivän niin tää oli ihan uusi idea. Mini lämmitti yllättävän hyvin, ravia tuli kyllä hienosti. Lämmitettiin entisen tallikaverin Lilly Lingontuvan kanssa, oli kiva kun oli kaveri jonka kanssa vaihella paikkoja ja mennä rinnakkain. Seisotin Miniä melkein 30min, kunnes havahduin että seison yksin ponin kanssa katoksilla ja kaikki irtipäästäjät ovat jossain ja kuulutus käy "5 minuuttia ponilähdön 6 esittelyyn". Pikku paniikkihan siin meinas iskeä, kun Mini tosiaan alkaa aina hyppimään ja pakittelemaan irtipäästäessä. Äkkiä kipitin hakemaan ekan puolitutun ponitytön päästämään mut, kiitos hänelle! Äkkiä kipitin kokoontumisrinkiin, jonne ei todellisuudessa olisi ollut niin kiire kun lämmittelijöitä oli vielä radalla. Mini lähti 60m pakilta, ja alussa tuntui että eihän tästä tule mitään ja vikaksi jäädään pomppimaan. Mutta niin Mini askel askeleelta kuroi välimatkaa kiinni, ja takasuoralla ohiteltiin paljon poneja. Tein kuitenkin virheen, kun ajoin itseni lähes pussiin (niin, ajatella, ponilähdössä pussissa) joten se vei kyllä aikaa! Mutta kun loppusuoralle päästiin, käänsin Miniä kolmannelle ja se ohitti loppumetreillä kai 3 ponia ja oli hyvin 5! Ravi ei ollut vieläkään priimaa eikä aikakaan ollut kovin hyvä, mutta päätin syyttää siitä vain fläppikenkiä ja hirveetä rataa, ne kun eivät olleet paras yhdistelmä. Hyvä Mini, se kyllä yllättää :)

Nelli Forssan poniraveissa!

Heippa ja ihanaa sunnuntaiaamua kaikille! Me istutaan juuri pikkusiskojen kanssa takapenkillä ku sillit suolassa, koppi on perässä ja auton nokka kohti Mikkelin poniraveja. Nyt palataan pikkusen ajassa taaksepäin, Forssan poniraveihin, jonne me lähdettiin Nellin kanssa. Nelli lähti matkaan 100m pakilta, Nellillä ei ole ollutkaan pitkään aikaan noin suurta takamatkaa. Oltiin iskän kanssa kahdestaan liikkeellä ja mua kieltämättä vähä jännitti ku yleensä on apujoukkoja enemmän. Nelli kuitenkin käyttäyty yllättävän järkevästi, kaipa se siitä vähän aikuistuu! Lämmitys oli tavallista parempi, meno oli reipasta mutta semmonen ylimääräinen sähellys oli vähällä. Kävelytysaikaa oli reilusti, lähemmäs 40min, mutta eipä se haitannut. Voltista Nelli lähti tavalliseen tapaan; Tosi hyvin. Se kiri tasasta tahtia, mutta paalulta lähtenyt oli saanut liian suuren eron kiinni kurottavaksi. Loppusuoralla tosin näytti että vielä ohi mentäsiin, mutta Nelli ottikin ihan possulaukan, hienosti pitäen silti toiseksi. En meinannu uskoa korviani kun kuulin ajan: 2.02,6ke?! Huima ennätyksen parannus ja hyvällä tyylillä. Nyt siis montéstarttiin, pitäkää peukut pystyssä :)

Uusi perheenjäsen

...tai no, uusi ja "uusi", kuitenkin tämä herra putkahti jo toukokuussa maailmaan hurmaamaan kaikki. Kyseessä on siis meidän I.P.Vivianin kolmas taidonnäyte, ja isäksi valittiin Sörkän Sälli! Hän on siis tuttujen kesken Sälli, mutta ristimänimeksi tuli Salaperäinen. Sälli on aivan ihana pienimies, mä oon ihan hullaantunut siitä. Lähdettiin toukokuussa katsomaan sitä noin puolituntia sen syntymän jälkeen, ja en kyllä tiedä voiko suloisempaa näkyä olla kuin pieni vastasyntynyt varsa ja huolehtivainen emä sen rinnalla. Pian saadaan Sälli laitumilta takas talliin, en tiedä kuinka innoissaan muut ovat oripojasta suurella luonteella varustettuna, mutta mä odottelen tuota sydämenvalloittajaa jo kovin :) Vielä muutamat kovat (pari kk vanhoja), ja Sällin nimikkobiisi!

Mini suuren maailman meinigissä!

Heippa ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Enää mutamat startit kirjoitustauolta on käymättä läpi ja sitten ollaan taas "tässä päivässä" :) Nyt on vuorossa siis Minin Solvallan startti! Saatiin hirveesti kyselyitä että miksi me Mini tuonne ilmoitettiin-se oli selvästi lähtönsä hitain, ja muutenkin, miksi ilmoittaa tuon aikainen poni Pohjoismaidenmestaruuteen? Mini tosiaan lähti tuonne edustamaan Suomea, koska Minin lisäksi tuonne ei lähtenyt kuin yksi suomalaisponi. Meidän mielestä mahdollisuus itsestään päästä Solvallaan pienen herran kanssa oli hieno juttu, sijoituksesta viis! Matkat olivat menneet Minin kanssa superhienosti, onhan Mini tottunut maailmanmatkaaja. Ponilähtöön oli selvästi panostettu, monenlaisten kunnia-ja tavarapalkintojen kanssa kotiin tultin. Mä en itse ollut paikanpäällä lähtöä katsomassa, enkä sitä ole mistään nähnyt mutta Mini oli ampaissut hienosti johtavan perään mutta kun kovat alkoivat ensimmäisen 500m jälkeen puskemaan ohi meni pasmat ihan sekaisin eikä ravista tullut mitään. Kuitenkin maaliin tultiin uuden autoennätyksen kanssa, ja parhaana suomalaisena ;) Eikös ole se jo jotain? Mini sai kyllä EP-merkinnän, ihan aiheesta, kun se ravi tosiaan katosi kokonaan. Tyytyväisiä matkailijat olivat kotiin päästyään, Lotan mukaan oli ollut hieno kokemus! Kuvat ovat jälleen meidän iskän käsialaa.

Kouvolan poniravit-Mini

Minillä starttia pukkaa, mutta otetaan hetkeksi noin kuukausi takaperin olleisiin Kouvolan poniraveihin. Mä olin itse ohjaksissa siellä pitkästä, pitkästä aikaa, ja fiilis oli ihan huippu. Vaikkakin mua pikkusen jo hävettää ajella sillä ruipelolla kun kokoa löytyy nätisti sanoen. Mini oli lämmityksessä aika hyvä, ja se paineli aika hyväntyylistä ravia. Matka oli 1600m, joka useimmiten ei ole ollut Minille mitenkään erityisen hyvä, ja pakkiakin oli 100m. Mini lähti kuitenkin hyvin ja otti porukkaa tasaisenvarmasti kiinni. Mini kerkisi vikoille rahoille, aivan ennätyslukemia hipoen! Ja kuten iskäkin heti startin jälkeen sanoi-noin hyvää ravia se ei ollut mennyt aikoihin. Eli aivan supertyytyväisiä oltiin pieneen herraan, ja oli muuten hauskaa ajaa sillä, meijän kemiat kohtaa selvästi vieläkin. Ministä löytyi yksi kuva, kiitokset Moona Espolle!