Joulukuun ensimmäinen

.. Ja minä olen täällä taas! Harmittaa, kun olen niin aikaansaamaton ja tämä blogi tuppaa aina jäämään taka-alalle vaikka aikaa kirjoittelulle olisikin, nyt jonkinlaista motivaatioita pitäisi vaan saada! 5-v mestaruushan ajettiin reilu kuukaus sitten, suurinosa varmaan tietääkin miten meidän kävi, joten annan pienen jutunpätkäisen jonka kirjoititn Suomen Russ-ponien ystävien lehdelle- sekä kuvien puhua puolestaan :) Tästä tämä taas lähtee! 5-v mestaruus 2013 Ikäluokkakilpailut ovat jokaiselle poninomistajalle yhtä tärkeä päämäärä, kuin hevostenkin omistajille. Siksi, kun kauden tärkeimmässä kilpailussa päästään parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, ei mitkään superlatiivit riitä kuvaamaan sitä tunnetta. Nelliä valmennettiin koko kausi tietäen mihin pyritään, silti kun oli aika ilmoittaa se mestaruuteen tuli tunne, että eihän me olla valmiita. Eihän sitä ole laiteltu niin paljon kuin voisi, hiitilläkin ollaan käyty vaan muutaman kerran, "muut ponit on kuitenkin paremmassa kunnossa". Oli vain ajateltava että, kokemusta ainakin, jossei mitään muuta. Listoja katsellessa heräsi toivo, että jos Nelli tekee tavanomaisen puhtaan suorituksen, niin kai se kolmensakkiin saataisiin, ja siihen oltaisiin supertyytyväisiä! Meillä oli Nellin kanssa uusi tilanne edessä, kaksi starttia samalla viikolla. Se oli iskän idea, eli olisin voinut syyttää sitä jos se ei olisikaan piristänyt Nelliä. Välistartissa mentiin kovaa-siis kärkiporukka tietenkin kun avoimesta autolähdöstä oli kyse, mutta niin myös Nellikin! Pieni toivonkipinä siis kasvoi, varsinkin kun huomasi kuinka hyvässä kunnossa poni olikaan kun täysissä voimissa paineli maaliin. Mä oon vähän semmonen jännittäjä, joka tietenkin heijastuu poniin joka mut tuntee paremmin kuin kukaan, ja jonka kanssa usein kahdestaan tätä hommaa tehdään. Niin olin myös nyt. Onneksi mulla on aina apukädet mukana starttitilanteissa, omat kädet tärisee senverta että valjaat tuskin pysyisivät päällä kun katoksilta lähdetään. Nelli oli hyvä, oma itsensä lämmittelyssä. Silti tokaisin pikkusiskolleni vielä lämpän jälkeen kävelytyksissä että saa nähdä kuinka meidän käy, aikamoista lillua oli rata. Matkaan lähdettiin radalta 4. Oon aina tiennyt että Nelli on nopea lähtijä, mutta kyllä siinä muutama metri meni ihmetellessä, että mitä tää poni tekee, kun se repäisee heti lähtöautoon kiinni ja 20m keulan. Kun itseni sain herätettyä, että kärjessä ollaan niin tajusin antaa Nellille muutaman muistutuksen ettei nyt jäädä ainakaan kavereita oottelemaan. Mutta muuten Nelli juoksi ihan omasta ilostaan juosta-omasta ilostaan saapua ensimmäisenä maaliin, himmaillen ja silti 30m eromatkalla. Tuuletin ja päästin muutaman onnenkyyneleen. Olin niin ylpeä Nellistä, ja sitä miten yhdessä ollaan tehty haaveesta, joka eli jo silloin kun Nelli puolivuotiaana saatiin, todellisinta totta. Vaikka mulla on paljon hienoja kokemuksia tähänastiselta elämäntaipaleeltani, tämä 5-v mestaruuden voitto, uudella suomenennätysajalla oli kyllä varmasti yksi hienoimmista, ja tunnerikkaimmista. Nelli kuitenkin on, ihan oikeasti, maailman paras ystävä.

Nelli Mikkelissä ja Teivossa!

Moikka taas tän pikku hiljaisuuden jälkeen! Oon matkalla Kouvolaan 5v mestaruuteen tosi hyvillä fiiliksillä, mutta ei mennä vielä aikamme edelle. Mikkelin poniravit eivät menneet Nellin osalta ihan putkeen. Matkaan lähdettiin ihan tyytyväisin mielin, mutta startissa Nelli ei ollutkaan ihan normaali. Nelli lähti pitkältä 180m takamatkalta, ja yleensä se lähtee ripeästi matkaan, nyt ei. Se jäi sinne taka-alalle, erikoisemmin laukkoja ei tullut mutta eipä vauhtia muutenkaan. Kävi mielessä että näinköhän jalat menneet. Tähänkään päivään mennessä ei olla saatu selville mikä tuli, ehkä ponille ei vain sopinut kurarata, onhan monté kuitenkaan raskaampaa nuoren ponin jaloille. Mutta päätettiin jättää taas montéhommat muille, koitetaan sitten joskus uudestaa! Teivoon ilmoitettiin Nelli monien hyvien hiittien jälkeen ja meno tuntui tosi hyvältä. Sarjahan oli tosiaan avoin. Päätettiin ilmoittaa siihen, että saataisiin vähän rutiinia kilpatouhuun ja Nelli vähän piristyisi kun starttiväliä taas kertyi. Mua ei oikeen ees jännittänyt, vaikka ainahan voittoon pyritään niin tässä tiesin että ei Nellin skilssit vielä riitä tälläsen lähdön voittoon. Lämmittelyssä Nelli oli tosi hyvä, vaikka kovia poneja meni ja tuli niin Nelli ei hermoillut, vaan keskittyi omaan suoritukseen. Varikkoalueella oli tosi kiva kävelytellä, ponia ilman hokkikenkiä jäällä. Niin tai näin lähdettiin matkaan radalta 3., olin ihan varma että Nelli laukkaa alkuun, sillä kun on talana yrittää liian kovaa ja sitten tulee pomppua. Nelli lähtikin ravilla ja ravia tulikin koko matka lukuunottamatta yhtä laukkaa etusuoralla! Olin ihan suurta hymyä kun maaliin tultiin, poni tuntui niin hyvältä. Varikkoalueella en muistanut kuunnella tuloksia. Joten tuli täytenä yllätyksenä kun päästiin valjastushalliin ja Lotta kertoi Nellin menneen 59,3?! Oli ihan käsittämätön fiilis kun sen sain itelleni taottua että se oma pallo juoksi ensimmäisenä suomessa syntyneenä tammana alle 2min. Toivotaan että sama kipinä on tänäänkin päällä! Kuvia mulla ei oo ku Mikkelistä, iskä kun unohti kameran Teivossa.